Työn merkityksellisyydestä

Olen Jari Sarasvuon suuri fani. Kuuntelen säännöllisesti hänen briljanttia Aamulenkkiään (www.linnake.fi/aamulenkki) ja koska Aamulenkkilähetys tulee vain kolmesti viikossa, täytän jarittomia päiviä Yle Areenan arkistosta löytyvillä n. puolentoista tunnin mittaisilla monologeilla. Niskat kipeänä nyökyttelen mukana kuunnellessani hänen välillä sfääreihin lähtevää kerrontaansa ja hoen mielessäni "just näin, just näin". Kikattelen yksinäni hänen omalaatuiselle huumorilleen ja tajuan lähetys lähetykseltä, että oikeilla jäljillä ollaan. Monellakin elämän osa-alueella. Aiheet ovat valtavan kiinnostavia ja perustuvat aina luotettaviin lähteisiin, tutkimuksiin ja selvityksiin ja niihin Sarasvuo lisää omaan kokemukseensa ja ajatteluunsa perustuvia huomioita.

Tänään kuuntelin Sarasvuon tarinointia työn merkityksellisyydestä ja arjen ahtaudesta. Hän sanoi ääneen asian, jota olen pohdiskellut vuosikaudet ja ajatellut olevani outolintu. Olen ihmetellyt, miksi en viihdy palkkatöissä vaikka olen luonteeltani työteliäs ja aikaansaava. Miksi turhautuneisuus ja ahdistus hiipii työpöydän ääreen alle vuodessa työsuhteen aloittamisessa. Lopulta onneksi ymmärsin syyt ja lähdin yksityisyrittäjäksi ja kas kummaa, ahdistukset hävisivät sen siliän tien. Työlle tuli tarkoitus ja merkitys. So simple.

Saman kertoi tänään Sarasvuo eivätkä hänen puheensa tulleet itselleni yllätyksenä. Hän puhui länsimaalaisesta toimistotyöstä, jossa tutkimusten mukaan 1½ - 3 tuntia työpäivästä käytetään omien asioiden hoitamiseen. Vain noin puolet työajasta käytetään varsinaisen työn tekemiseen. Loppu työajasta, mitä omien asioiden hoitamiselta jää, kuluu taukoihin, konflikteihin, turhiin palavereihin ja näennäiseen puuhasteluun. Toki on paljon aliresurssoituja aloja, esim. sosiaalipuolella, mutta nyt on kyse perus toimistotyöstä länsimaissa.

Ihmiset alkavat Sarasvuon mukaan varastaa työnantajalta takaisin omaa aikaansa,  jonka he ovat työsopimuksen allekirjoittaessaan menettäneet ja huomanneet sen olevan suuri huijaus. Mistä tämä johtuu? Työltä puuttuu merkitys. Töissä käydään rahan takia. Jotta saa laskut ja lasten harrastukset maksettua. On asuntolainaa. Ihmisille ei muodostu työpaikoilla aitoja, kahdensuuntaisia, hedelmällisiä suhteita. Ollaan pseudositoutuneita eli teeskennellään sitoutumista työhön ja työyhteisöön. Ollaan tekevinään. Jokainen tietää, miten se tapahtuu.

Tiedättekö työpaikalla tapahtuvat keskeytykset, joita tulee koko ajan. Puhelin soi, sähköposti kilahtaa, kaveri kysäisee jotain, mennään kahville, lounaalle, palaveriin, käytävältä kuuluu naurunremakkaa. Työ keskeytyy. Yksi keskeytys maksaa 23 minuuttia ja 15 sekuntia. Jokainen keskeytys maksaa aikaa tuon verran.

Työtä ei pitäisi nähdä pelkästään toimeentulona. Se on yksilön tapa kiinnittyä yhteiskuntaan, sen kauttaa voi saavuttaa arvostusta ja kokea itsensä hyödylliseksi. Merkityksellistä työtä tekee mielellään eikä se tunnu edes työltä. Merkityksellistä työtä tekevät toimivat itsenäisesti ja ovat itseohjautuvia ja motivoituneita.

Frank Martelan (2017) tutkimuksen mukaan työ tarjoaa merkityksellisyyden kokemuksia ihmisille parhaiten silloin, kun se tarjoaa ihmiselle neljä peruskokemusta:

1. Autonomian tunteen eli kokemuksen siitä, että ihmisellä on sananvaltaa siihen miten työnsä suorittaa ja mitkä päämäärät ovat tavoittelemisen arvoisia.
2. Kyvykkyyden tunteen eli kokemuksen siitä että pääsee käyttämään omaa osaamistaan ja pystyy oppimaan uutta työssään.
3. Yhteenkuuluvuuden tunteen eli kokemuksen siitä että on osa yhteisöä, jossa muut arvostavat minua sellaisena kuin olen ja jossa minusta välitetään.
4. Hyväntekemisen tunteen eli kokemuksen siitä, että tekemälläni työllä on myönteinen vaikutus toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan.

Työ joka täyttää nämä neljä ehtoa, on arvokasta työtä riippumatta siitä maksetaanko siitä palkkaa. Ja työ josta nämä puuttuvat on arvotonta työtä, vaikka siitä joku maksaisikin paljon palkkaa.