Sisustuskoirani Mini

Rakas pieni sisustuskoirani Mini ansaitsee ehdottomasti oman postauksen ellei useampiakin. Mini on rodultaan Coton de Tulear ja ikää koiraneidillä on nyt seitsemän vuotta. Mini on ensimmäinen koirani ja syitä, miksi valitsimme juuri tämän rodun oli monia.

Cotonit ovat yleisesti ottaen erittäin ihmisrakkaita, vekkuleita ja seurallisia tapauksia ja pienen kokonsa vuoksi ovat helppoja kuljettaa mukana lähes minne vain. Cotonit ovat valkoisia muhkeita karvapalleroita, mutta niiltä puuttuu aluskarva, joten karvaa ei lähde käytännössä lainkaan ja rotu ei myöskään juuri allergisoi. Toki jokainen ihminen on yksilö eli ihan kaikille tämäkään rotu ei sovi. Kannattaa siis käydä selvittää mahdolliset allergiareaktiot käymällä tutustumassa rotuun ennen hankintaa.

Työhommia

Coton on "koiramaailman klovni" eikä sen kanssa tule koskaan tylsää. Cotonit sopivat seura- ja harrastuskoiriksi todella hyvin ja ovat aina menossa mukana. Mitä tahansa oletkaan touhuamassa, niin pieni märkä kuono on aina paikalla ensimmäisenä ja joka välissä. Rodussa on paljon luonne-eroja eli toiset ovat luonnostaan arempia ja toiset sosiaalisempia tapauksia.

Vaarana Cotonin kanssa on se, että sitä alkaa sen söpöyden vuoksi kohtelemaan kuin lelukoiraa tai vauvaa, jolloin sitä inhimillistää liikaa. Koira on koira ja sen paikka on lauman hännillä ja se vaatii selkeän ohjaajan, jotta se tuntee olonsa turvalliseksi. Moni Coton alkaa suojella omistajaansa räksyttämällä ohikulkijoille, jos sen oma olo on turvaton.

Coton oppii kaikki temput ja heittää vaikka voltin makupaloja vastaan. Se tykkää touhuta ja käyttää aivojaan eli sille kannattaa kehittää mahdollisimman paljon älyllistä toimintaa :) Koirissa on tietenkin eroja, mutta meidän Mini on todella siisti tapaus. Sen lisäksi, että siitä ei lähde karvoja eikä se kuolaa eikä lemua, se ei myöskään ole tehnyt mitään tuhoja, kuten järsinyt kenkiä, sähköjohtoja tai huonekaluja. Minillä ei ole eroahdistusta eli se viihtyy aikoja myös yksikseen vaikka nykyään se ei joudukaan yksin juuri olemaan. Muutaman maton Mini on pissaillut pilalle, koska sillä on jostain syystä tarve merkata uudet matot.

Mini on hoidossa aina samassa tutussa paikassa enkä osaa jättää sitä vieraalle. Pidän Miniä aika herkkänä mimosana ja se on kovasti meidän omistajien perään ja tästä syystä tuntuisi vaikealta jättää se vieraalle. Traumahan siitä tulisi, ainakin jo minulta kysytään. Pääasiallisesti Mini kulkee kyllä mukana, mutta ulkomaille sitä ei ole viety. Toki haaveilen siitä, että Mini saisi viettää eläkepäivänsä Torreviejan rannoilla muiden pikkukoirien ja tietysti emäntänsä kanssa.

Mini on todella uskollinen ystävä. Se ymmärtää puhetta, sen katse on viisas ja empaattinen ja siitä on äärettömän paljon seuraa. Se on hauska, utelias, fiksu ja kaunis koira. Näinhän muuten sanovat kaikki koiranomistajat omasta lemmikistään..Se on onnellinen, kun tulen kotiin vaikka olisin käynyt vain postilaatikolla. Se tykkää olla kylki kyljessä ja viihtyy jopa sylissä. Tiedän, ei ehkä saisi. Mutta se on tosi läheisyydenkipeä ja vaikuttaa joskus enemmän kissalta kuin koiralta.

Cotonin turkki on haastava etenkin pentuvaiheessa ja myös silloin, jos sen haluaa pitää pitkänä. Miniä ei käytetä näyttelyissä joten sen turkki trimmataan säännöllisesti lyhyeksi. Tällöin turkin hoitaminen on helppoa ja koira pysyy siistin näköisenä. Turkin haastavuus kannattaa kuitenkin muistaa rotua valitessa. Mini on ollut aina terveenä eikä siitä ole tähän mennessä aiheutunut mitään erityisiä kuluja. Mini on tottunut syömään vain kerran päivässä ja vetelee tällöin kipollisen hyviä nappuloita yleensä esim. raejuuston ja jauhelihan kanssa. Mini on sopusuhtainen painoltaan, mutta Coton-nartuksi se on isokokoinen ruumiinrakenteeltaan ja painaa n. 8 kg.

Cotonia voi suositella lapsiperheeseen, allergisille, vanhuksille seurakoiriksi ja ihan kaikille, jotka jaksavat koiran kanssa touhuta ja ovat suhteellisen paljon kotona. Se on varsinainen terapiakoira sen lisäksi, että se on todella täydellinen sisustuskoira esteetikolle. Olen nyt jo miettinyt, että kun Ministä aika jättää, niin tulen varmasti kuulemaan sen tassuttelut, huokaukset ja kynsien rapinat korvissani vielä vuosia sen jälkeenkin. Toivon kuitenkin, että siihen päivään on vielä pitkä, pitkä aika.