En vietä naistenpäivää
Olen aina mennyt monissa asioissa vähän vastakarvaan. Huomaan usein, että oma ajattelutapani poikkeaa valtavirrasta. En tiedä miksi näin on, enkä missään nimessä tee sitä tietoisesti. En ajattele niin, että haluaisin tarkoituksella olla eri mieltä asioista. Niin vain on. Olen mestari kehittelemään salaliittoteorioita ja ajattelen asioista usein melko skeptisesti. Uskokaa vain, se on välillä raskasta. Useimmiten kehittelemäni salaliittoteoriat paljastuvat ennemmin tai myöhemmin oikeiksi ja silloin vakiolauseeni on " sanoin tätä jo vuosia sitten" :) Ystäväni tietävät mielipiteeni käsikirjoitettuihin tv-ohjelmiin, urheilun sopupeleihin ja sovittuihin tuloksiin puhumattakaan hyväntekeväisyyshuijareista. Minua kutsuttiin Miina Äkkijyrkäksi, kun olin kymmenvuotias. Siihen on syynsä.
Tänään, 8.3 tunnen taas itseni poikkeavaksi, outolinnuksi ja häiriköksi. En nimittäin voi sietää naistenpäivää. Kyseinen päivä aiheuttaa minussa lähinnä ärsytyksen ja myötähäpeän tunteita. Näin on ollut niin pitkään kuin muistan. Olen käynyt aiheesta lukuisat keskustelut ystävieni kanssa, enkä ole saanut juurikaan ymmärrystä mielipiteelleni. Yritän selittää vähän. Naistenpäivä juuret ovat ruusujen sijaan tasa-arvotaistelussa. Päivän tarkoituksena ei ole availla naisille ovia ja ostaa kukkia, vaan kyseinen päivä on lähtöisin sosialistisen naisten kongressista vuodelta 1910. Naistenpäivän mielenosoituksissa vaadittiin äänioikeutta, oikeutta työhön ja koulutukseen sekä protestoitiin sotaa vastaan.
Asumme ja elämme Suomessa. Suomi on maailman tasa-arvoisin maa. Kuten kaikki tietävät, Suomessa naiset ovat saaneet äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa, vuonna 1906. Kun miehet olivat sotarintamalla, naiset hoitivat kodin, lapset, työt ja tekivät sen supervaativissa oloissa aivan yksin. Naiset pitivät Suomea pystyssä ja sotien jälkeen jatkoivat puurtamista joko yksinään miestensä jäätyä rintamalle tai sodasta palanneiden, usein fyysisesti ja henkisesti vaurioituneiden miestensä rinnalla. Suomalaisen naisen itsenäisyys ja vahvuus juontaa sieltä.
Meillä naiset ovat johtavissa asemissa työelämässä. On naisministereitä, naispiispoja, naispappeja, naisia yritysjohtajina, naispuoluejohtajia, naispresidentti kahdentoista vuoden ajan. Naiset ovat joka puolella. Kaikki naiset eivät toki voi olla luontaisesti johtajia, samoin kuin miehet eivät pääsääntöisesti työskentele vaikkapa hoiva-alalla. Välillä unohtuu, että naisilla ja miehillä on luontaiset ominaisuutensa, joka ei ole lainkaan negatiivinen asia. Naisella on oikeus olla kotiäitinä tai tehdä pienipalkkaista hoitajan työtä, mikäli itse sitä haluaa. Hän ei ole silloin epätasa-arvoinen tai miesten syrjimä. Hän voi olla tuossa työssään parempi ja arvokkaampi kuin viisi johtavassa asemassa olevaa miestä. Nainen voi myös edetä urallaan johtajaksi asti, mikäli rahkeet riittää. Sekin on ok.
Me suomalaiset naiset emme ole prinsessoja, jotka tarvitsevat ruusuja ja huomionosoituksia naistenpäivänä. Itse vahvana naisena koen nämä huomionosoitukset turhina, alentavina. Viemmekö me naiset miehille ruusuja miestenpäivänä? Toistetaanko miestenpäivää aamukuudesta asti jokaisessa välissä, radiossa, tv:ssä, lehdissä, somessa..tehdäänkö siitä numero..no ei. Jos kokisimme itsemme todella tasa-arvoisiksi, mitä mielestämme olemme, miesten- ja naistenpäivää vietettäisiin samalla intensiteetillä. Olen ainoa nainen, joka toivottaa hyvää miestenpäivää Facebookissa joka vuosi. Lisäkseni vain pari miestä tekee saman päivityksen :) Kyseistä päivää vietetään muuten 19.11 melko vaatimattomin menoin.
Me naiset olemme Suomessa niin tasa-arvoisia, että mielestäni emme tarvitse erillistä päivää, jolloin todistellaan olemassaolostamme jotain. Mielestäni naistenpäivä on tarpeellinen siellä, missä naisten tasa-arvo on kaukana meidän tasostamme. Maailma on täynnä maita, joissa naisten asema on tänä päivänä järkyttävä. Jokaisen suomalaisen naisen olisi hyvä käydä näissä maissa tutustumassa naisten asemaan. Sen jälkeen omat ongelmat naisena Suomessa voisivat tuntua mittakaavaltaan melko pieniltä. On lukematon määrä maita, joissa nainen ei koskaan opiskele, käy töissä tai edes näytä naamaansa julkisesti.
Mietin itseäni naisena Suomessa. Olen aina voinut tehdä mitä vain haluan. Se, että olen nainen, ei ole koskaan pysäyttänyt tai estänyt minua missään asiassa. Voin itse tehdä valintani, ovat ne mitä vain. Suomalainen nainen voi opiskella, matkustella, mennä armeijaan, mennä naimisiin ja erota, pysyä sinkkuna, perustaa yrityksen, työskennellä missä vain, tehdä lapsia tai olla tekemättä, viedä lapsemme päiväkotiin tai olla kotiäiteinä, asua vuokralla tai omistusasunnossa, yksin tai kimpassa. Voimme tehdä mitä vain haluamme ja voimme päättää sen itse. Elämme siinä suhteessa aivan ainutkertaisessa ympäristössä ja se on meille niin itsestäänselvää, että se on joskus vaikeaa muistaa. Koen olevani niin itsenäinen ja tasa-arvoinen, että en tarvitse naistenpäivää muistutuksena mistään. Ystävänpäivä ja äitienpäivä riittää.
Suomessa on niin vähän todellisia ongelmia, että alamme usein kehittää niitä pienistä asioista. Tämä näkyy monilla tavoilla. Koska Suomessa kaikilla on ruokaa ja elämme pääsääntöisesti yltäkylläisyydessä sen suhteen, aletaan ruuasta tehdä ongelmaa erilaisilla dieeteillä ja villityksillä ja siihen kiinnitetään suhteettoman paljon huomiota. Tai koska kaikki hukumme tavaraan, aletaan maanisesti konmarittaa ja käytetään kaikki liikenevä aika pyörittelemällä kertynyttä tavaraa eri oppien mukaisesti sinne tänne. Ja tuntuu siltä, että koska olemme niin tasa-arvoisia, pitää siitäkin tehdä ongelma. Vietään tissiviikkoja, jossa nuoret naiset postaavat itsestään yläosattomia kuvia Instagramiin tasa-arvon nimissä. Rosa Meriläinen kulki "xxxxx haisee hyvältä -pinssi rinnuksissa ja roiskeläppä päällään. Miksi?
Viimeaikaisessa keskustelussa on pidetty jotenkin negatiivisena asiana sitä, että nainen on lasten kanssa kotona ja tekee lyhennettyä työaikaa lasten ollessa pieniä. Voitaisiinko sen sijaan ajatella, että se on arvokkainta, mitä äiti voi lapsilleen antaa ja pidemmällä tähtäimellä myös yhteiskunnallisesti järkevää ja kannattavaa. Muutama vuosi sivussa työelämästä ei syrjäytä ketään työelämästä, se on fakta. Myös äitiyslomalla voi halutessaan opiskella ja kehittää itseään. Tai olla mukana erilaisissa verkostoissa ja tehdä jopa osa-aikatyötä. Miehet halutaan kotiin lasten kanssa, mutta entä jos se ei olekaan kaikille miehille luontaista. Mies vauvan kanssa kotona ja äiti töissä? Itse en olisi missään nimessä suostunut tuohon. Yhteiskunta yrittää ohjailla naisia työelämään ja miehiä jäämään kotiin. Älkää suostuko, jos se ei tunnu perheellenne oikealta tavalta.
Usein tuntuu, että naiset pitävät niin kovaa melua itsestään ja tasa-arvoisuudestaan, että miesparat lytätään maanrakoon. Viime aikoina on useassa yhteydessä tuotu esiin suomalaisen naisen vahvuus esimerkiksi parisuhteessa. Naiset päättävät, miehet vikisevät. Miehet kärsivät liitoissaan, koska heillä ei tunnu olevan enää roolia. Asiantuntijan mukaan "miehistä on tullut väheksyvien naisten apupoikia parisuhteessa". Tästä aiheesta on tehty tutkimuksia. Lasten pahoinvoinnista puhutaan paljon, erojen määrä lisääntyy, ihmiset ovat oravanpyörässä. Rynnivätkö naiset turhan innokkaasti tasa-arvoiseen työelämään hinnalla millä hyvänsä? Voiko nainen hoitaa samanaikaisesti kodin, lapset ja vaativan työn minkään osa-alueen siitä kärsimättä. Pitääkö meidän olla kaikessa mukana koko ajan, ettemme tunne jäävämme paitsioon.
Saamme nähdä päivittäin tv-mainoksia, joissa miehille nauretaan naisten toimesta. Miehiä välineellistetään, leimataan typeriksi nahjuksiksi ja teinislangilla "dissataan". Kukaan mies ei uskalla tehdä mitään vastaavaa naisten kustannuksella. Auta armias, jos joku yritys uskaltaisi tehdä millään tasolla naista halventavan mainoksen, niin kyseisen yrityksen taru Suomessa olisi ohi. Miehet joutuvat miettimään sanavalintojaan julkisuudessa erittäin tarkasti. MIkä vain edes kaukaisesti naista halventava heitto tai täysin tahaton lausahdus saattaa johtaa julkiseeen ristiinnaulitsemiseen. Ikävänä esimerkkinä Teri Niittiin kohdistunut imetyskohu jokunen vuosi sitten. Tai Esko Kiesin "heitto", jonka jälkeen hän irtisanoutui tehtävistään. Paikalla olleet kuvailivat miehen puheita huumoriksi. Nämä miehet revitään riekaleiksi julkisuudessa.
Hei Suomen naiset. Meillä on kaikki tosi hyvin. Nautitaan vapaudestamme ja ollaan ylpeitä siitä. Ei nosteta itseämme miesten kustannuksella eikä esiinnytä marttyyreina turhaan. Jos saat mieheltäsi tai työkaveriltasi tänään ruusun, lupaa hänelle tarjota kaljat pubissa seuraavana miestenpäivänä. Me naiset kun voimme jopa istua pubissa. Suurin osa maailman naisista ei edes haaveile siitä.
Kaikki postauksen kuvat: unplash.com -kuvapalvelu