Elokuvasuosituksia

Olen viime aikoina katsonut muutaman mieleenpainuvan ja suosituksen ansaitsevan leffan. Omat leffamieltymykset ovat kehittyneet viime vuosina siihen suuntaan, että elokuvan visuaalisuus alkaa olla jo yhtä merkittävässä roolissa kuin tarinakin. Molemmat ovat tärkeitä. Näissä suosittelemissani leffoissa molemmat osa-alueet ovat osuneet nappiin.

Call Me By Your Name

Kävin viikonloppuna leffateatterissa katsomassa paljon puhutun Call me by your name -elokuvan. Jotkut leffat vain pitää nähdä isolta kankaalta ja tämä on sellainen. Elokuva on kuvattu Italiassa ja sen nähtyään jää päiväkausiksi mielessään hengailemaan Pohjois-Italian hengästyttäviin maisemiin ja fiilikseen. Tarina sijoittuu vuoteen 1983 ja kertoo 17-vuotiaan amerikkalais-italialaisen Elion ja hänen professori-isänsä tutkimusassistentin Oliverin välisestä suhteesta. Ah, italialainen elämänmeno, värikkyys, aurinko, ruoka, perhekeskeisyys...

Elokuva on ollut arvostelumenestys ja se on saanyt Golden Globe- ja Oscar-ehdokkuuksia. Elokuvan käsikirjoitus, näyttelijäsuoritukset ja musiikki ovat ensiluokkaisen hyviä.

Wild - Villi vaellus

Toinen elokuva, jonka viikonloppuna katsoin, löytyy Viaplayn Storesta ja on tositapahtumiin perustuva Wild - Villi vaellus, jossa pääosassa on Reese Witherspoon. Olen jo pitkään haaveillut lähteväni vaeltamaan ja selkeyttämään ajatuksia tulevaisuudesta ja menneestä. Leffassa nähdyssä mittakaavassa tämä tuskin tulee toteutumaan :)

Pääosan esittäjä on nuori nainen, jolla on traumaattisia kokemuksia perhepiiristä. Hän on niitä paetakseen sekoillut huumeiden ja miesten kanssa ja ajautunut sen myötä avioeroon. Cheryl lähtee hetken mielijohteesta tuhannen mailin vaellukselle yksin. Hän toivoo oppivansa matkalla jotain itsestään ja sovittavansa entistä elämäänsä.

Elokuvassa Cheryl etenee tuskien taivaltaan ylipainavan rinkkansa kanssa ja käy samalla läpi elämäänsä flashbackeina. Elokuvan tarina antoi ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Näyttelijän roolityö ja elokuvassa nähtävät maisemat ovat huikeita.

Ei kiitos

Viikonlopun kolmas pläjäys oli Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuva Ei kiitos, joka tehtiin elokuvaversioksi kohun saattelemana vuonna 2014. Kaikki Härkösen kirjat on tullut aina luettua, mutta Häräntappoasetta ja Akvaariorakkautta lukuunottamatta elokuvat ovat jääneet itseltäni vähemmälle huomiolle. Elokuvan pääosassa pariskuntana ovat Anu Sinisalo ja Ville Virtanen ja nuorta rakastajaa näyttelee Kai Vaine. Sinisalo sai roolistaan parhaan naispääosan Jussi-patsaan. Elokuva kääntää perinteiset roolit hieman päälaelleen ja kertoo miehen haluttomuudesta parisuhteessa. Leffa kuvaa keski-ikäistyvän avioliiton kipupisteitä ja väljähtymistä todenmukaisesti ja aidosti. Pariskunta etääntyy toisistaan ja turhautunut nainen ajautuu sivusuhteeseen nuorehkon oppilaansa kanssa. Elokuvassa käsitellään humoristisesti monille pariskunnille tuttua aihetta. Päähenkilöiden näyttelijäsuoritukset ovat hykerryttävää katseltavaa. Suosittelen elokuvaa, mikäli parisuhdekiemurat kiinnostavat.